30
ensi sijassa toimessa ovat aistimemme, toisessa sijassa suurten aivojen kuoren "sisäinen aistinkeskus". Ensimainittujen mikroskooppisina (paljain silmin näkymättöminä) alkeiseliminä ovat aistinsolut, viimemainittujen alkeiseliminä hermosolmusolut. Ne kokemukset, joita me näiden hengenelämämme kalleimpien elinten kautta ulkomaailmasta saamme, muuttuvat sitte aivojen muissa osissa mielikuviksi ja nämä taasen liittyvät yhtymien kautta johtopäätöksiksi. Näiden johtopäätösten muodostuminen tapahtuu kahta eri tietä, jotka minun vakaumukseni mukaan ovat yhtä arvokkaita ja välttämättömiä: induktsionin ja deduktsionin tietä, edellisen kautta johdutaan erikoistapauksista yleiseen sääntöön, deduktsionin kautta taas vedetään yleisestä säännöstä johtopäätöksiä erikoisseikkoihin nähden. Muut monimutkaiset aivotoiminnan muodot, yhtenäisten johtopäätössarjojen muodostuminen, abstraktsioni (käsitteitten muodostuminen), tietävän ymmärryksen täydentyminen täyteläisiä muotoja luovan mielikuvituksen kautta, vihdoin tietoisuus, ajattelu ja oleitten olemusta harkitseva mietiskely, ovat yhtäläisesti suurten aivojen kuoren hermosolujen toimintaa kuin edellämainitut yksinkertaisemmatkin sieluntoiminnat. Kaikkia yhdessä sanomme yhteisellä nimellä järjeksi.
Järki, mieli ja ilmestysusko. Vain järjen avulla voimme todella oppia tietämään mitä luonto on ja ratkaista maailmanarvotukset. Kumminkin on järki vasta edistyvän sivistyksen ja hengenelämän kautta, tieteen kehityksen kautta, saavuttanut suuren arvonsa. Sivistymätön ihminen ja raakalainen luonnonihminen ovat yhtä vähän (tai yhtä paljon) "järkeviä " kuin lähisukuiset imettäväiset (apinat, koirat, elefantit y. m.). Nyt