24
kaan suurimmaksi osaksi riipu omanvoitonpyyteisestä pyrkimyksestä, vaan osittain todellisten tosiasiain tuntemattomuudesta, osittain perinnäisestä mukavasta tottumuksesta. Järjen ja tieteen vaarallisin vihollinen ei ole häijyys, vaan tietämättömyys ja ehkä vielä enemmän hitaus. Näitä molempia mahteja vastaan taistelevat itse jumalatkin vielä sittenkin turhaan, kun edellinen jo on onnellisesti voitettu.
Kaiken inhimillisentäminen. Mahtavana tukena tuolle takapajuiselle maailmankatsomukselle on antropismi eli kaiken inhimillisentäminen. Tällä käsitteellä ymmärrän minä tuota mahtavaa ja laajalle levinnyttä erheellisten kuvitelmien joukkoa, joka asettaa inhimillisen elimistön vastakohdaksi koko muulle luonnolle, käsittää hänet elimellisen luomakunnan ennakolta ajatelluksi päämääräksi ja muusta luomakunnasta erillään olevaksi jumalankaltaiseksi olennoksi. Kun tarkemmin käyarvostelemaan tätä vaikutusvaltaisten kuvitelmien joukkoa, huomaa, että siihen oikeastaan sisältyy kolme erilaista dogmia, uskonlausetta, joita tässä nimitämme ihmiskeskisyyttä, ihmismuotoisuutta ja ihmisjumaloimista koskeviksi erehdyksiksi. I. Ihmiskeskisyyttä opettava dogmi (uskonlause) perustuu sille kuvitelmalle, että ihminen muka on kaiken maapallolla olevan elämän -tai laajemmassa mielessä koko maailman - ennakolta-ajateltu keskus ja päämäärä. Kun tämä harhausko on inhimilliselle itserakkaudelle mitä mieluisin ja kun se on mitä likeisimmässä yhteydessä mooseslaisen, kristillisen ja muhamedilaisen uskonnon luomistarujen ja dogmien kanssa, on se vielä nykyäänkin vallalla suurimmassa osassa sivistynyttä maailmaa. -- II. !hmisenkaltaisuutta opettava dogmi liittyy samoin