23
sivistys ja joka uskon ohella antaa järjellekin sijansa. Silloin kuujemme mainion siveysopetuksen ohella, joka on täysin sopusoinnussa (19:nnessä luvussa esitettävän) monistisen siveysoppimme kanssa, mielikuvia jumalan ja maailman olemuksesta, ihmisestä ja elämästä, jotka ovat vallan vastakkaisia kaikille luonnontutkimuksen kautta saamillemme tiedoille. Ei ole ihme, että teknikot ja kemistit, lääkärit ja fijosofit, jotka ovat perinpohjin tarkanneet ja harkinneet luonnon olemusta, eivät ollenkaan hajua kuunnella sellaisia saarnoja. Jumaluusoppineiltamme ja kielimiehiltämme, samoinkuin valtiomiehiltämille ja lainoppineiltamme, puuttuu juuri tuota välttämätöntä luonnontuntemusta, jolle monistinen kehitysoppimme perustuu.
Järjen ja uskonkappaleiden ristlrilta. Näiden ikävien vastakkaisuuksien vuoksi syntyy nykyaikaisessa sivistyselämässämme vaikeita ristiriitoja, joiden vaarallisuus kehottamalla kehottaa pyrkimään niiden poistamiseen. Nykyaikainen sivistyksemme vaatii hyvää osaansa kaikilla julkisen ja yksityisen elämän aloilla; se toivoo näkevänsä ihmiskunnan kohotettuna järjen avulla tuolle tietämisen korkeammalle asteelle ja samalla saatettuna tuolle paremmalle onnen tielle, joista meidän on kiittäminen korkealle kehittynyttä luonnontiedettämme. Sitä vastaan ponnistelevat kaikin voimin ne vaikutusvaltaiset piirit, jotka tahtovat pysyttää meidän hengenkehityksemme keskiajan vanhenneitten käsityskantojen tasalla; he ovat yhä edelleen perinnäisten uskonopinkappaiten lumoissa ja vaativat, että järki taipuisi tämän "korkeamman ilmestyksen" alaiseksi. Siten on laita laajoissa jumaluusopin ja kielitieteen, yhteiskuntatieteen ja lainopin piireissä, Tämä takapajulla oleminen ei varmaan-