Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

22

vielä pääasialta tuo kuollut oppineisuus, joka on perintöä keskiajan luostarikouluilta; etualalla on kieliopillinen urheilu ja aikaavievä klassillisten hielten (kreikan- ja latinankielen) sekä ulkonaisen kansojenhistorian "perinpohjainen tuntemus". Siveysoppi, tärkein käytännöllisen filosofian esine, lyödään laimin ja sen sijaan asetetaan oppiaineeksi kirkollinen tunnustus. Usko on käyvä tiedon edellä; ei tuo tieteellinen usko, joka johtaa meidät monistiseen (maailman yhtenäiseksi käsittävään) uskontoon, vaan tuo järjetön taikausko, joka on vääristellyn kristinuskon perustana. Samalla kun nykyaikaisen kosmologian ja antropologian, nykyaikaisen biologian ja kehitysopin suuremmoiset tietosaavutukset eivät tule korkeammissa kouluissamme ollenkaan tai tulevat vain aivan riittämättömässä määrässä käytäntöön, ahdetaan muisti täyteen lukemattomia kieliopillisia ja historiallisia tosiasioita, joista ei ole hyötyä hengenkehitykselle eikä käytännölliselle elämälle. Myöskin yliopistojen vanhentuneet laitokset ja tiedekuntasuhteet, vastaavat luonnollisen maailmankatsomuksen nykyaikaista kehitysastetta yhtä vähän kuin oppi- ja alemmissa kouluissa annettava opetus.

Meidän kirkkomme. Jyrkimmässä ristiriidassa nykyaikaisen sivistyksen ja sen perustan, pitkällekehittyneen luonnontuntemuksen kanssa on kieltämättä kirkko! Emme tahdo tässä ollenkaan puhua paavimielisestä katolilaisuudesta, emmekä oikeaoppisesta evankelisesta suunnasta, joka mitä törkeimpään taikauskoisuuteen ja tietämättömyyteen nähden todellisuudessa ei ensinkään ole tuon paavimielisen katolilaisuuden jälessä. Päinvastoin tutustumme sellaisen vapaamielisen protestantisen papin saarnaan, jolla on hyvä keskimääräinen


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003