401
Loppumietteitä.
Maailmanarvotusten lukumäärä on ylläesitettyjen todellisen luonnontuntemuksen saavutusten kautta 19:n- nellä vuosisadalla yhä vähentynyt; se on vähitellen supistunut yhdeksi ainoaksi kaikkikäsittäväksi yleisarvotukseksi, substanssikysymykseksi. Mitä on nyt sitte oikeastaan pohjimmiltaan tuo kaikkivaltainen maailmanihme, jonka tosioloissa pysyvä luonnontutkija ihannoi luonnoksi eli maailmankaikkeudeksi, idealistinen filosofi substanssiksi, hurskas uskovainen maailmanhengeksi eli jumalaksi? Voimmeko nykyään väittää, että meidän uusaikaisen maailmantieteemme ihmeelliset saavutukset ovat ratkaisseet tämän "substanssiarvotuksen” tai edes että ne ovat johtaneet meidät sangen paljon lähemmäksi tuota ratkaisua?
Vastaus tähän loppukysymykseen tulee luonnollisesti sangen erilaiseksi, riippuen kysyvän filosofin katsantokannasta ja hänen kokemusperäisestä todellisen maailman tuntemuksestaan. Me myönnämme ennakolta, että luonnon sisin olemus on meille nykyään ehkä vielä yhtä vieras ja käsittämätön, kuin Anaksimanderille ja Empedokleelle 2400 vuotta sitten, kuin Spinozalle ja Newtonille 200 vuotta sitten, kuin Kantille ja Goethelle 100 vuotta sitten. Niin, onpa meidän myönnettävä,