389
osissa näemme täydellisimmillä kaukoputkillamme valtavia usvapilkkuja, jotka ovat kokoonpantuja hehkuvista, äärettömän harvoista kaasujoukoista; me selitämme ne taivaankappalten iduiksi, jotka ovat miljoonien penikulmien päässä meistä ja kehityksensä ensimäisellä asteella. Eräässä näiden "tähti-itujen" osassa eivät kemialliset alkuaineet vielä todennäköisesti ole erilaistuneet, vaan ovat tavattoman korkean lämpömäärän vanitessa vielä kaikki yhtenä alku-alkuaineena. Toisissa maailmankaikkeuden osissa tapaamme tähtiä, jotka jäähtymisen vaikutuksesta jo ovat käyneet hehkuvan suliksi, toisia, jotka jo ovat jäähtyneet aivan kiinteiksi; me voimme määrätä niiden kehitysasteen likimääräisesti niiden erilaisesta väristä. Edeneen näemme tähtiä, joita ympäröivät kuut ja renkaat, kuten meidän aurinkokuntaamme kuuluvaa Saturnusta; me tiedämme tuon valaisevan usvarenkaan olevan uuden kuun ituna, joka on eronnut emokiertotähdestä samana tavoin kuin se vuorostaan aikaisemmin auringosta. Uusaikainen taivaanvalokuvaus tekee meille mahdolliseksi mahtavien sangen täydellisten jättiläiskaukoputkien avuna tarkkaan määrätä taivaankannen eri osissa olevien näkyvien taivaankappalten lukumäärän; jo nykyaikaan mennen on todena laskettu enemmän kuin satamiljoonaa tähteä, joista useimmat todennäköisesti ovat paljon suurempia kuin meidän maamme.
"Kiintotähtiin" nähden, joista monen valo on tarvinnut tuhansia vuosia ehtiäkseen maanpanolle, voimme varmasti otaksua, että ne ovat aurinkoja, samanaisia kuin meidänkin aurinkokuntaamme kuuluva. Saamme edeneen myöskin uskoa, että tuhannet näistä kiertotähdistä ovat samana kehitysasteena kuin meidän