340
reformeeratun kirkon "oikeauskoiset" aivan liian usein paavilaisten verivihollistensa veritahraisia jälkiä, niinkuin tekevät vielä nykyäänkin. Ikävä kyllä seurasi uskon. puhdistusta hirveät hirmutyöt: Bartolomeuksen yö ja hugenottivainot Ranskassa, veriset kerettiläismetsästykset Italiassa, pitkät kansalaissodat Italiassa, kolmikymmen. vuotinen sota Saksassa. Mutta huolimatta kaikesta tästä, jää kuudennentoista ja seitsemännentoista vuosisadan maineeksi kuitenkin se, että ajatteleva ihmishenki silloin taas pääsi vapaille urille ja järki vapautui paavilaisen kirkon tukahuttavasta painostuksesta. Vasta senkautta kävi mahdolliseksi se mahtava arvostelevan filosofian eri suuntien ja luonnontutkimuksen uusien alojen kehittyminen, joka sitte seuraavalle vuosisadalle hankki "valistuksen vuosisadan” kunnianimen.
IV. Yhdeksännentolsta vuosisadan tekokristillisyys. Neljäntenä ja viimeisenä kristinuskon historian pääjaksona asetamme 19:nnen vuosisadan sen edeltäjäin rinnalle. Joskin näiden edellisten kuluessa jo "valistus” kaikkiin suuntiin edisti arvostelevaa filosofiaa ja joskin luonnontieteiden kukoistus antoi sille mahdollisimman voimakkaat kokemusperäiset aseet käteen, niin näyttää meistä kuitenkin meidän 19:nnellä vuosisadallamme kumpaankin suuntaan tapahtunut edistys aivan valtavalta; alkaa taas aivan uusi ihmishengen historian jakso, jolle luonteenomaista on monistisen luonnonfilosofian kehittyminen. Jo sen alussa laskettiin perusta uudelle ihmistieteelle (Cuvierin vertailevan ruumiinrakenneopin kautta) ja uudelle biologialle (Lamarckin "Eläintieteen filosofian" kautta). Pian seurasi näitä molempia suuria ranskalaisia kaksi samanvertaista saksalaista, Baer kehitysopin perustajana (1828) ja Johannes Müller (1834)-