326
Seitsemästoista luku.
Tiede ja kristinusko. Monistisia tutkielmia tieteellisen
kristillisen ilmestyksen välisen tai Kristinuskon historiallisen muun kautta. Järki ja dogmi
Huomattavimpia 19:nnen vuosisadan luonteenpiirteitä on tieteen ja kristinuskon välisen vastakkaisuuden yhä kasvava jyrkkeneminen. Se on aivan luonnollista ja välttämätöntä; sillä samassa suhteessa, kuin nykyaikaisen luonnontuntemuksen saavutukset ovat voittaneet kaikki edellisten vuosisatojen tieteelliset edistykset, on samalla myöskin käynyt ilmeiseksi kaikkien niiden mystillisten maailmankatsomusten paikkansapitämättömyys, jotka tahtovat alistaa järjen niinsanotun "ilmestyksen” ikeen alaiseksi, ja niihin kuuluu myöskin kristinusko. Kuta varmemmin nykyaikainen tähtitiede, fysiikka ja kemia ovat todistaneet horjumattomain luonnonlakien kaikkivallan maailmankaikkeudessa ja nykyaikainen kasvitiede, eläintiede ja ihmistiede samoin todistaneet noiden lakien paikkansapitäväisyyden elimellisen luonnon koko alaan nähden, sitä ankarammin ponnistelee kristinusko, yhdessä dualistisen metafysiikan kanssa, kieltääkseen näiden luonnonlakien pätevyyden niinsanotun ”hengen-