289
nonesineissä, kivissä, vedessä, ilmassa, yksinkertaisimmissakin inhimillisen tekotaidon tuotteissa. Demonismi näkee jumalia elävissä elimistöissä, puissa, eläimissä ja ihmisissä. Tällä monijumalaisuudella on jo raakojen luonnonkansojen alimmissa uskontomuodoissa sangen moninaisia muotoja. Korkeimmalle kehittyneenä ilmenee se kreikkalaisessa moni-jumalaisuudessa, noissa vanhoissa ihanissa jumalaistaruissa, jotka vielä nykyään antavat uusaikaiselle taiteelle mitä kauneimpia runouden ja kuvaamataiteen esikuvia. Paljon alemmalla asteella on katolilainen monijumalaisuus, jossa lukuisia ”pyhimyksiä” rukoillaan alempina jumalina ja heitä pyydetään hyväntahtoisesti olemaan välittäjänä suhteessa ylimpään jumalaan tai neitsyt "Maariaan".
Kolmijumalaisuus. »Jumalan kolminaisuuden oppi»; oppi, joka vielä nykyään kristillisten sivistyskansojen uskon tunnustuksessä muodostaa perustavat ”kolme uskonkappaletta", huippuuntuu, kuten tunnettua, siihen mielikuvaan, "että kristinuskon yhdessä jumalassa varsipaisesti todenteolla on kolme eriolemuksellista persoonaa: I. Isäjumala on kaikkivaltias taivaan ja maan luoja II (tämän paikkaansa-pitämättömän jumalaistarun ovat tieteellinen maailmansyntyoppi, tähtitiede ja geologia jo kauan sitte kumonneet). II; Jeeus Kristus on Isän jumalan (ja samalla jumaluuden kolmannen persoonan, 'pyhän hengen'!) ainokainen poika", joka on syntynyt neitsyt Maarian saastuttamattoman hedelmöittymisen kautta. III. pyhä henki, salaperäinen olento, jonka käsittämättömästä suhteesta poikaan II ja isään monet kristityt jumaluusoppineet ovat aivan turhaan riidelleet 1900 vuotta. Evankeliumit, jotka kuitenkin ovat tämän kristillisen kolmijumalaisuuden ainoita puhtaita lähteitä, jättävät meidät aivan tietämättömiksi näiden kolmen persoonan varsinaisista suhteista, eivätkä ne anna niiden arvotuksel-