288
niiden suhtautumiseen meidän nykyiseen, puhtaan luonnontuntemuksen määräämään maailmankatsomukseemme. Jos jätämme huomioonottamatta kaikki jumalakäsitteen vähäpätäisemmät vivahdukset ja kirjavat verhot, joihin se eri aikoina on pukeutunut, voimme sopivasti -rajottuen puhumaan vain niiden syvimmästä sisällöstä -järjestää kaikki jumalakäsitettä koskevat mielteet kahteen vastakkaiseen pääryhmään, teistiseen ja panteistiseen ryhmään. Viimeksimainittu liittyy läheisesti monistiseen, järkiperäiseen; edellinen dualistiseen (kahtanaisuutta opettavaan), mystilliseen (salaoppeja harrastavaan) maailmankatsomukseen.
I. Teismi: jumala ja maailma ovat kaksi eri oletta. Jumala on erillään maailmasta sen luojana, ylläpitäjänä ja vallitsijana. Samalla ajatellaan jumala aina enemmän tai vähemmän ihmisenkaltaiseksi, elimistöksi joka ihmisen tapaisesti (joskin paljon täydellisemmässä muodossa) ajattelee ja toimii. Tämä ihmisen-muotoinen jumala, jollaisen mielikuvan eri luonnonkansat ilmeisesti toisistaan riippumatta usein ovat muodostaneet, ilmenee heidän mielikuvituksessaan jo mitä monimuotoisimpana, fetishismistä (pyhien esineiden palvelemiseen johtavasta uskonnonkäsityksestä) aina nykyajan valistuneimpiin yksijumalaisiin uskonnoihin. Teistisen jumala-käsitemuodostuksen tärkeimpinä alalajeina erotamme monijumalaisuuden, kolmijumalaisuuden, kaksijumalaisuuden ja yksijumalaisuuden.
Monijumalaisuus. Maailmassa asuu monia eri jumalia, jotka enemmän tai vähemmän itsenäisesti ryhtyvät sen menoon. Fetishismi kuvittelee sellaisia alempia jumalia olevan mitä erilaatuisjmmissa elottomissa luon-