286
mellisen maankuoremme kehityksessä ole havaittavana johtavaa päämäärää; niissä kaikki on sattuman varassa! Kumpikin ryhmä on oikeassa, riippuen siitä mitä tarkotetaan "sattumalla". Yleinen syyperäisyyden laki, yhdessä substanssilain kanssa, saattaa meidät vakuutetuiksi siitä, että jokaisella ilmiöllä on koneenomaiset syynsä; tässä mielessä ei ole mitään sattumaa. Kuitenkin voimme ja täytyy meidän säilyttää tämä välttämätön "sattuman" käsite, käyttääksemme sitä merkitsemään kahden sellaisen ilmiön yhteensattumista, joilla ei ole syyperäistä yhteyttä, mutta joista tietysti kummallakin on syynsä, riippumatta toisesta. Kuten jokainen tietää, on sattumalla tässä monistisessa merkityksessä mitä suurin osa sekä ihmisen että kaikkien muiden luonnonesineiden elämässä. Mitä tärkeimmät seikat meidän henkilökohtaisten vaiheidemme kirjavassa kulussa ratkaisee usein satunnainen toisten henkilöiden tapaaminen. Mutta se ei estä sitä, että ymmärrämme jokaisessa yksityisessä "sattumassa", samoin kuin maailmankaikkeuden kehityksessä, vallitsemassa olevaksi laajavaikutteisimman luonnonlain, substanssilain.