268
Hiiliteoria. Elontoimintaopillinen kemia on viimeisten vuosikymmenien kuluessa lukemattomien kokeiden, kautta todennut seuraavat viisi tosiasiaa: I. Elimellisissä luonnonesineissä ei ole mitään muita alkuaineita kuin on epäelimellisissä. II. Ne alkuaineiden yhdistykset jotka ovat elimistöille ominaisia, ja jotka ovat perustana niiden "elämänilmiöille", ovat yhdistettyjä, munanvalkuaisyhdistysten aineryhmään kuuluvia plasma-aineita. III. Itse elimellinen elämä on kemiallis-fysiikallisten, noiden munanvalkuaisaineiden aineenvaihdosta riippuvain tapahtumain sarja. IV. Sinä alkuaineena, joka yksin kykenee muodostamaan näitä munanvalkuaisaineita yhdessä muiden alkuaineiden (hapen, vedyn, typen, rikin) kanssa, on hiili. V. Nämä plasma-aineiden hiiliyhdistykset eroavat enimmistä muista kemiallisista yhdistyksistä sangen monimutkaisen hiukerakenteensa, herkän muuttuvaisuutensa ja limaskaisen olomuotonsa kautta. Näiden viiden perusseikkaisen tosiasian nojalla esitin minä v. 1866 seuraavan teorian: "Hiilen ominaiset, kemiallis-fysiikalliset ominaisuudet - ja varsinkin noiden mitä monimutkaisimpien, munanvalkuaismaisten hiiliyhdistysten kiinteännestemäinen olomuoto ja herkkä hajaantuvaisuus -ovat noiden omituisten liikuntoilmiöiden koneenomaisina syinä, jotka erottavat eliöt epäelimellisen luonnon esineistä, ja joita sanan ahtaammassa merkityksessä nimitetään elämäksi." Vaikka monet biologit ovat asettuneet ankarasti vastustamaan tätä "hiiliteoriaa", ei kuitenkaan toistaiseksi kukaan ole sen tilalle asettanut parempaa monistista teoriaa. Nykyään, jolloin paljon paremmin ja perusteellisemmin kuin 19:nnen vuosisadan keskivaiheilla tunnemme soluelämän elontoimintaopillisia seikkoja,