266
Neljästoista luku.
Luonnon yhtenäisyys.
Monistisia tutkielmia maailmankaikkeuden aineen ja tarmon yhtenäisyyden alalta. Koneenomaisuusoppi ja elämänvoimaoppi. Päämäärä, tarkotus ja sattuma.
Substanssilain kautta on lähinnä osotettu se tosasia, että jokaisen luonnonvoiman voi välillisesti ja välittömästi muuttaa miksi hyvänsä muuksi. Mekaanisen tarmon, kemiallisen tarmon, äänen ja lämmön, valon ja sähkön voi muuttaa toisikseen, ja osottautuvat ne vain saman alkuvoiman, tarmon, erilaisiksi ilmenemismuodoiksi. Tästä johtuu merkitykseltään tärkeä väite kaikkien luonnonvoimien yhtenäisyydestä eli, kuten myöskin voimme sanoa, "tarmon monismista". Koko fysiikan ja kemian alalla on tämä perusväite nyt yleisesti tunnustettu oikeaksi, mikäli se koskee epäelimellisiä luonnonvoimia.
Toisin on näennäisesti asianlaita elimellisen luonnon piirissä, elämän kirjavalla ja monimuotoisella alalla. Tosin on siihenkin nähden selvää, että elämänilmiöiden suuri osa välittömästi johtuu mekaanisen ja kemiallisen tarmon, sähkön ja valon vaikutuksista. Mutta toiseen