Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

231

sin lain, pitää paikkansa yhtä hyvin tuntoon, kuin "aineeseen ja voimaan" nähden. Alimmat ja yksinkertaisimmat tunnon muodot (fysiikan tutkima, vetovoima ja kemian tutkima aineiden yhdistymispyrkimys) eroavat silloin vain asteelleen elimellisen sielunelämän aiemmista ja korkeammista muodoista, alempien eliöiden aistintoiminnasta, ihmisen hengentoiminnasta ("ajattelusta"). Jokainen näistä tunnon muodoista voi muuttua toisiksi tunnon muodoiksi. Äärettömässä maailmankaikkeudessa olevan tunnon määrä on muuttumaton.

Kahtanainen substanssinkäsite. Molemmat substanssinkäsitteet, jotka edellä olemme esittäneet vastakkain, ovat periaatteeltaan monistisia,molemmat pitävät "ainetta ja voimaa" erottamattomina, koko maailmaa substanssiltaan yhtenäisenä. Aivan toisin on laita dualististen substanssiteoriain, jotka vielä nykyään ovat vallitsevina idealistisessa ja spiritualistisessa filosofiassa; niitä tukee myöskin vaikutusvaltainen jumaluusoppi, sikäli kuin se ollenkaan antautuu senlaatuisiin metafyysisiin mietiskelyihin. Niiden mukaan on substanssissa, maailman perusaineksessa, erotettava kaksi aivan eri perusosaa, aineellinen ja aineeton. Aineellinen substanssi muodostaa "esinemaailman", jonka tutkiminen on fysiikan ja kemian asiana; sen piirissä yksin pitää paikkansa aineen ja tarmon pysyväisyyden laki (ellei yleensä usko "tyhjästä luomiseen" ja muihin ihmeisiin!), Aineeton substanssi sitävastoin muodostaa "hengenmaailman", missä tuo laki ei pidä paikkaansa; siellä fysiikan ja kemian lait joko eivät ensinkään ole vaikuttamassa, tai ovat ne "elämänvoiman" tai "vapaan tahdon" tai "jumalallisen kaikkivallan" tai muiden sellaisten kummitusten vaikutusten


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003