Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

219

tiisin ikuisiin iloihin, toinen helvetin ikuisiin tuskiin, ja tuo kaikki ajateltuna "rakkauden isäksi" väitetyn persoonallisen jumalan järjestämäksi! Onhan tämä rakastava isä itse "luonut" ne perinnöllisyyden ja mukautumisen lait, joiden vallitessa toiselta puolen eräät suositut onnelliset ehdottomasti kehittyvät rangaistuksettomiksi autuaiksi, toiselta puolen onnettomat köyhät ja kurjat yhtä ehdottomasti rangaistuksen-ansainneiksi kadotetuiksi.

Niiden lukemattomien kirjavien mielikuvien arvosteleva vertaileminen, jotka eri kansojen ja uskontojen kuolemattomuususko vuosituhansien varrella on synnyttänyt, tarjoo mitä merkillisimmän kuvan; mitä mielenkiintoisimman, laajoille lähdetutkimuksille perustuvan esityksen niistä on antanut Adalbert Svoboda mainioissa teoksissaan "Seelenwahn" (1886) ja "Gestalten des Glaubens" (1897). Niin järjettömiltä kuin meistä näyttänevätkin enimmät noista taruista, niin soveltumattomia kuin ne kaikki ovatkin nykyajan edistyneeseen luonnontuntemukseen, niin on niillä kuitenkin vielä nykyäänkin mitä tärkein osa elämässä ja on niillä siitä huolimatta "käytännöllisen järjen vaatielmina" mitä suurin vaikutus yksilöitten maailmankatsomuksiin ja kansojen kohtaloihin.

Nykyaikainen idealistinen ja spiritualistinen filosofia tosin kylrä myöntää, että nämä vallitsevat materialistiset kuolemattomuususkon muodot ovat paikkansapitämättömiä, ja se on väittävä, että niiden tilalle on astuva valistunut kuolemattoman sieluolennon, platonisen aatteen tai ylimaailmaisen sielusubstanssin ajatus. Mutta näistä uusista käsittämättömistä kuvitelmista ei nykyajan tosioloisen luonnonkatsomuksen kannalta ole mihin-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003