195
sesti kehittynyt. Mutta niin varmoina kuin voimmekin periaatteellisesti väittää, että sellainen luonnollinen tajunnan sukukehitys on tapahtunut, niin vähän voimme kuitenkin ikävä kyllä päästä selville sen kulusta ja esittää siitä erikoisseikkaisia otaksumia. Kuitenkin osottaa muinaiseliötutkimus meille eräitä mielenkiintoisia tukikohtia, mitkä eivät ole merkityksettömiä. Huomiotaherättävä on esimerkiksi tertiääriajalla tapahtunut istukallisten nisäkkäiden melkoinen, määrällinen ja laadullinen aivojen kehitys. Monista niiden kivettyneinä löydetyistä kalloista on saatu tarkkaan selville sisäisen kallo-ontelon muoto ja sen nojalla voitu varmasti päättää siinä olleiden aivojen koko ja osittain myöskin niiden rakenne. Silloin näemme sitte, että määrätyn eläinryhmän (esim. kavioeläinten, petoeläinten, kädellisten) piirissä on tapahtunut valtava edistyminen, jos vertaa toisiinsa aikaisemmilla eoseeni- ja oligoseeni-kausilla (kts. siv. 27 muist.) ja toiselta puolen myöhäisemmillä mioseeni- ja plioseenikausilla eläneitä, saman eläinryhmän edustajia; viimeksimainituilla ovat aivot (ruumiinkokoon verrattuina) 6-8 kertaa niin suuret kuin ensiksimainituilla.
Myöskin se korkein tajunnan kehitysaste, minkä vain sivistysihminen saavuttaa, on vähitellen ja asteettain -rinnan itse sivistyksen kehityksen kanssa -kehittynyt alemmista asteista, jollaisia vielä nykyäänkin tapaamme alkuperäisillä luonnonkansoilla. Sitä osottaa meille jo noiden kansojen kielten vertaileminen, kielenkehitys kun likeisesti liittyy käsitteiden kehitykseen. Kuta korkeammalle ajattelevalla sivistysihmisellä käsitemuodostus kehittyy, kuta paremmin hän kykenee käsit-