167
"soluvaltioksi". Se vallitsee kaikkia tässä yhteiskunnassa elävien solujen eri "solusieluja ", jotka ovat riippuvaisessa asemassa olevia yhtenäisen soluvaltion " kansalaisia ".
III.A. Kasvisieluksi sanomme kudoksellisten, monisoluisten kasvien sielullisen toiminnan kokonaisuutta; sitä on aina näihin asti arvosteltu mitä erilaisimmilla tavoilla. Ennen katsottiin tavallisesti kasvien ja eläinten pääeroavaisuudeksi se, että jälkimäisillä yleensä katsottiin olevan "sielun", edellisillä sitävastoin ei. Mutta ennakkoluuloton korkeampien kasvien ja alempien eläinten ärtyväisyyden ja liikkeiden vertailu johti jo 19:nnen vuosisadan alussa eräät tutkijat siihen vakaumukseen, että molemmat eliöryhmät ovat yhtäläisesti sielullisia. Myöhemmin ovat vallankin Fechner, Leitgeb y. m., viime aikoina varsinkin France innokkaasti asettuneet puolustamaan sitä katsantokantaa että kasveilla on kasvisielu". Syvempää asian ymmärtämystä saavutettiin vasta sitte, kun soluopin (1838) avulla oli todistettu, että kasvit ja eläimet alkeisrakentee1taan ovat samallaisia, ja varsinkin senjälkeen kun Max Schultzen plasmateorian (1859) avulla oli päästy selville siitä, että toimiva, elävä a1kulima (protoplasma) kummassakin vaikuttaa samallaisena. Uusiaikainen vertaileva elontoimintaoppi osotti sitte, että monien kasvien ja eläinten "tunnokkaiden" ruumiinosien elontoiminnallinen suhtautuminen erilaisiin ärsytyksiin (va1oon, sähköön, lämpöön, painoon, hankaukseen, kemiallisiin vaikutuksiin y. m.) on molemmissa aivan samallaista, ja että myöskin noiden ärsytysten aikaansaamat heijastusliikkeet molemmissa tapahtuvat aivan samalla tavalla. Kun siis oltiin sitä mieltä, että nämä elontoiminnan-