161
sielun sukukehitystutkimus ratkaista meidän sielumme olemusta ja syntyä koskevan suuren maailmanarvotuksen.
Sielun sukukehitystutkimuksen tutkimustavat. Tutkimustavat ja tiet, joiden on määrä johtaa sielun sukukehitystutkimuksen kaukaisiin, tulevaisuuden sumuista monille vielä tuskin näkyviin päämääriin, ovat laadultaan samallaisia kuin muunkin sukuhistoriallisen tutkimuksen tutkimustavat ja tiet. Ennen kaikkea ovat tässäkin vertaileva ruumiinrakenneoppi, elontoiminta-oppi ja sikiöhistoria arvoltaan mitä tärkeimmät. Mutta myöskin kivettymäoppi (paleontologia) tarjoo meille eräitä varmoja tukikohtia; sillä se järjestys, missä luurankoiseläinluokkien kivettyneet jätteet perättäin esiintyvät elimellisen maailmanhistorian eri kausilla, ilmaisee meille osittain, ottaen huomioon niiden sukuhistorialliset suhteet, myöskin niiden sieluntoiminnan asteettaisen kehittymisen. Tosin on meidän pakko tässä, kuten kaikissa sukukehitystä koskevissa tutkimuksissa, muodostaa lukuisia otaksumia, täyttääksemme kokemuksellisten sukukehitystä koskevien tietojen aukot; mutta sittenkin valaisevat sukuhistorialliset tietomme niin selvästi historiallisen kehityksen tärkeimmät asteet, että voimme päästä tyydyttävästi selville sen yleisestä kulusta.
Sielun sukukehityksen pääasteet. Ihmisen ja korkeampien eläimien vertaileva sielutiede osottaa meille aluksi nisäkkäiden korkeimmissa ryhmissä, kädellisissä, tärkeimmät edistysasteet, joiden kautta ihmissielu on kehittynyt ihmisenmuotoisten apinain sielusta. Nisäkkäiden ja edelleen alempien luurankoisten sukukehitys osottaa meille pitkän sarjan kädellisten vanhempia esi-isiä, jotka ovat vähitellen kehittyneet siluurikaudenaikai-