135
siis muistillisia; siinä on elimellisen luonnon ja elimettämän luonnon pääeroavaisuus. Voi sanoa: "Perinnöllisyys on eliöhiukkeen muistia, sitä vastoin muuntelevaisuus on eliähiukkeen ymmärrystä". Yksisoluisten alkeiselimistöjen alkeellisen muistin muodostavat niiden eliähiukkeiden hiukkeelliset muistit yhdessä, joista alkeiselimistöjen elävä soluruumis on kokoonpantu. Näiden yksisoluisten alkeiselimistöjen tajuttoman muistin hämmästyttävään toimintaan nähden ei mikään tosiasia liene opettavampi mainita kuin niiden suojalaitteiden, kuorien ja rankojen, tavattoman moninainen ja säännöllinen muodostuminen; varsinkin alkeiskasveihin kuuluvista ruskolevistä ja alkueläimiin kuuluvista sädejalkaisista saa siinä suhteessa runsaasti mieltäkiinnittäviä esimerkkejä. Monilla tuhansilla näiden alkeiselimistöjen lajeilla periytyyominainen rankomuoto jotenkin samallaisena sukupolvesta toiseen. (Vert. v. 1904 ilmestyneeseen Richard Semonin teokseen "Die Mneme als erhaltendes Prinzip im Wechsel des organischen Geschehens").
II. Kudoksissa ilmenevä muisti. Yhtä mieltäkiinnittäviä todistuksia muistin toiseen asteeseen, kudosten tajuttomaan muistiin, nähden saadaan eri elimien ja kudosten laadun perinnöllisyydestä kasvien ja alempien, hermottomien eläinten (sienieläinten y. m.) ruumiissa. Tämä toinen aste ilmenee kudosmielteiden toistumisena, tuona solumielteiden yhdistymisenä, mikä alkaa jo yhteiskunnissa elävien alkeiselimistäjen muodostuImisella. III. Samalla tavoin on kolmatta astetta, niiden eläimien "tajutonta muistia", joilla jo on hermosto, pidettävä vastaavien, eräissä hermosoluissa säilyneiden "tajut-