132
I. Soluissa ilmenevät mielteet. Alimmilla asteilla havaitsemme mielteiden muodostamisen yleisenä elontoiminnallisena psykoplasman toimintana; jo yksinkertaisimmilla yksisoluisilla alkeiselimistöillä voivat aistimukset jättää psykoplasmaan pysyviä jälkiä, ja muisti voi ne tuottaa uudelleen havaittaviin. Enemmän kuin neljäntuhannen sädejalkaisten lajin joukossa, jotka minä olen kuvannut, on joka ainoalla lajilla erikoinen perinnöllinen rankomuotonsa. Tämän erikoisenlaatuisen, usein mitä monimutkaisimmin rakennetun rangon muodostumisen aina yhä samallaiseksi tuossa mahdollisimman yksinkertaisessa (enimmäkseen pallomaisessa) solussa voi selittää vain, jos otaksumme että solussa olevalla plasmalla on mielteenmuodostamisen kyky, ja erikoisesti kyky palauttaa uudestaan mieleen sellainen ruumiinmuotoa käsittävä etäisyyssuhteidentunto, josta olen puhunut sädejalkaisten sielunelämää käsittelevässä v. 1887 ilmestyneessä teoksessani (siv. 121), minkä tunnon avulla eläin sitte kykenee muodostamaan tuon rakenteeltaan monimutkaisen rankonsa.
11. Kadoksissa ilmenevtit mielteet. Jo yhdyskunnissa elävien alkeiselimistöjen soluyhdistyksissä, mutta vielä enemmän kasvien sekä alempien, hermottomien; eläinten (sienieläinten, polyyppien) kudoksissa on havaittavissa mielteiden toinen aste, jolla mielteet riippuvat monien, kiinteässä yhteydessä toistensa kanssa olevien solujen yhteisestä sielunelämästä. Kun yksikertainen kiihotus ei vain saa aikaan jonkin elimen (esim. kasvinlehden, polyypinlonkeron) yhtä ohimenevää liikettä, vaan jättää jälkeensä pysyväisen vaikutuksen, niin että se elimessä myöhemmin voi uusiutua, niin täytyy meidän tätä ilmiötä selittääksemme otaksua olevan ole-