Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

131

aineellisessa ja sielullisessa yhdyssuhteessa keskenään. Se selittää miksi mimoosan tunnokkaaseen juureen sattunut kiihotus, minkä synnyttää sen lähettyvillä kulkevan henkilön tai eläimen t. m. s. aikaansaama maan täriseminen heti leviää kasvirungon kaikkiin soluihin ja saa aikaan sen että kasvin hennot lehdykät heti painuvat kokoon pitkin lehtiruotia ja lehtiruodit painuvat alas.

Heljastusliikkeet ja tajunta. Kysymykseen, missä määrin elimistö tietoisesti tajuaa ulkomaailman kiihotusten elimistössä aikaansaamat vastavaikutukset, ei voida antaa yleistä vastausta. Tajunnasta tiedämme mitään oikeastaan vaan sikäli, kuin se on meidän itsemme välittömästi koettavissa. Mutta heijastusliikkeiden itsensä ja erittäin myöskin niiden ruumiinrakenteellisten perusteiden vertaileva tutkimus oikeuttaa meidät otaksumaan, että ne eläimet, joilla heijastusliikkeiden alaisissa elimissään on samallainen yhdistämiskoneisto kuin meilläkin, myöskin kokevat nämä liikkeet samanlaisesti, että ne siis meidän tapaamme tajuavat ruumiillisen toimintansa. Sellaisina eläiminä on meidän otettava huomioon meille sukuhistoriallisesti läheiset luurankoiset ja luurangottomista ehkä yhteiskunnissa elävät niveleläimet ja pääjalkaiset.

Mielteiden eri asteita. Selvän tajunnan näyttämönä ovat ihmisellä ennen kaikkea mielteet, mielikuvat. Kuitenkaan ei tajunta ole mikään mielteiden oleellinen tunnusmerkki; päinvastoin- havaitsemme mielteitä kaikissa elimistöissä, ilman että katsomme niillä olevan mitään meidän elämämme kaltaista selvästi tajuista elämää. Yleensä ilmenee mielle jonkin ulkoisen esineen sisäisenä kuvana, toka on syntynyt aistimusten välityksellä.


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003