126
sielullisen sarjan eri asteet ja todistamaan sen keskeymätön sukukehityksellinen yhtäjaksoisuus.
Sielun aineellinen perusta. Kaikki sielunelämän ilmiöt poikkeuksetta liittyvät ruumiin elävässä perusaineessa, plasmassa eli protoplasmassa (alkulimassa), tapahtuviin aineellisiin tapahtumuksiin. Olemme nimittäneet viimeksimainitusta sen osan, mikä näyttää olevan sielunelämän perustana, psykoplasmaksi, sieluplasmaksi; emme pidä sielua minään erikoisena "olentona", vaan sanomme sieluksi plasman kaikkien sielullisten toimintain yhteissummaa kokonaiskäsitteenä. "Sielu" on tässä merkityksessä yhtäläisesti elontoimintaopillinen yleistetty käsite kuin "aineenvaihdon" tai "sikiämisen" käsitteet ovat. Ihmisellä ja korkeammilla eläimillä on psykoplasma, elimien ja kudosten pitkälle kehittyneen työnjaon vuoksi, erilaistuneena hermoston osana, hermosolujen ja niiden muualle ruumiiseen johtavien haarojen, hermosäikeiden, neuroplasmana, hermoplasmana. Sitävastoin alemmilla eläimillä, joilla ei vielä ole mitään eri hermoja ja aistimia, ei psykoplasma vielä ole kehittynyt itsenäiseksi erilaistuneena toimimaan, yhtä vähän kuin niin on laita kasveillakaan. Yksisoluisilla alkeiselimistöillä on psykoplasma samaa kuin niiden koko elävä protoplasma. Kaikissa tapauksissa, niin tällä sielullisen kehityssarjan alimmalla kuin noilla sen korkeimmillakin asteilla, on välttämätöntä, että psykoplasma on määrätyllä tavalla kemiallisesti kokoonpantua ja fysiikalliselta laadulta määrätynlaatuista, jos mieli "sielun" toimia. Niin on laita sekä alkueläinten plasmallisten aistimusten ja liikkeiden alkeellisen sieluntoiminnan että korkeampien eläinten ja ihmisen aistimien ja aivojen monimutkaisempien toimintamuotojen. Psykoplasman työsken-