124
tapaamme näiden ja muiden kuuluisain ajattelijain "sielullisessa muodonvaihdoksessa", on sangen merkillinen ilmiö. Nuoruudessaan hallitsevat nämä rohkeat ja nerokkaat luonnontutkijat katseellaan koko biologisen tutkimuksensa alan ja pyrkivät innokkaasti saavuttamaan yhtenäisen, luonnollisen tietämisperustan; vanhuudessaan ovat he muka tulleet ymmärtämään, että tämä ei ole täysin saavutettavissa, ja senvuoksi hylkäävät he tuon perustan mieluummin kokonaan. Näiden sielullisten muodonvaihdosten puolustamiseksi voivat he luonnollisesti väittää, että heiltä nuoruudessa on jäänyt huomaamatta suuren tehtävän vaikeudet ja että he ovat erehtyneet todellisista päämääristä; vasta kypsyneemmällä iällä ja koottuaan paljon kokemusta ovat he muka tulleet vakuutetuiksi erehdyksistään ja löytäneet todellisen tien totuuden lähteelle. Mutta voi myöskin vastakkaisesti väittää, että nämä tieteen suurmiehet nuorem- pana ryhtyivät suoremmin ja rohkeammin tehtäväänsä, että heidän, katseensa silloin oli selvempi ja heidän arvostelukykynsä parempi; myöhempien vuosien kokemukset eivät aina johda tietämisen rikastumiseen, vaan myöskin sen hämäröitymiseen, ja vanhuuden tullessa saa yleinen taantuminen vallan sekä aivoissa että muissa elimissä. Joka tapauksessa on tämä muodonvaihdos itsessään opettavainen sielullinen tosiasia; sillä se monien muiden "mielenmuutoksen" muotojen ohella todistaa, että korkeimmissa sieluntoiminnan muodoissa tapahtuu elämän varrella yhtä oleellisia yksilökohtaisia muutoksia kuin kaikissa muissakin elontoiminnan muodoissa.