118
mäisellä nidoksella (ilmestynyt Leipzigissä 1885) on nimenä "Eläinkunnassa havaittava henkinen kehitys", ja esitetään siinä koko pitkä eläinkunnassa tapahtuneen sielullisen kehityksen sarja alimpien eläimien yksinkertaisimmista tuntemuksista ja vaistoista aina korkeimmalle kehittyneiden eläinten tietoisuuden ja järjen täydellisimpiin ilmiöihin asti luonnollisessa yhdyssuhteisuudessaan. Siinä on esitetty myöskin monia otteita vaistoa koskevista Darwinin jälkeensä jättämistä teoksista, ja samalla on julaistu "täydellinen luettelo kaikesta, mitä Darwin on kirjottanut sielutieteen alalta".
Romaneksen teoksen toinen osa käsittelee "ihmisen henkistä kehitystä ja inhimillisten kykyjen alkuperää" ja on se ilmestynyt Leipzigissä 1893. Terävä sielutieteilijä esittää siinä vakuuttavan todistuksen "että eläimen jaihmisen välinen sielunelämällinen raja on poistettu";ihmisen käsitteellinen ajattelu ja käsitemuodostuskyky on vähitellen kehittynyt 1äheissukuisten nisäkkäiden käsitteettömästä ajattelusta ja mielle-elämästä. Ihmisen hengentoiminnan korkeimmat muodot, järki, kieli ja tietoisuus, ovat kehittyneet niiden vastaavista alemmista kädellis-esivanhemmilla (apinoilla ja puoliapinoilla) havaittavina olevista asteista. Ihmisessä ei ilmene yhtään ainoata "hengentoiminnan" muotoa, mikä olisi yksinomaan hänelle ominaista; hänen koko sielunelämänsä eroo läheissukuisten nisäkkäiden sielunelämästä vain kehittyneisyytensä määrään, ei laatuunsa nähden.
Sielullisia muodonvaihdoksia. Mainitsematta ei saa jäädä muuan merkillinen ilmiö, minkä olemme olleet tilaisuudessa havaitsemaan monessa huomattavassa luonnontutkijassa ja filosofissa. Tarkotamme merkillistä filosofisten periaatteiden vaihtumista, alku-