103
Kuudes luku.
Sielun olemus.
Monistisia sielukäsitteen tutkimuksia. Tieteellisen sielutieteen tehtävät ja menettelytavat. Sielullisia muodonvaihdoksia.
Elontoiminnat, jotka yleensä yhdistetään sielunelämän eli sielullisen toiminnan käsitteeseen, ovat kaikista meidän tuntemistamme ilmiöistä toiselta puolen tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat, toiselta puolen monimutkaisimmat ja arvotuksellisimmat. Kun luonnontuntemus itse on osa sielunelämää, ja kun samalla myöskin antropologian (ihmistieteen), samoinkuin kosmologian (maailmantieteen), edellytyksenä on oikea "sielun" tunteminen, niin voi sielutiedettä, todella tieteellistä sieluntutkimusta, myöskin pitää kaikkien muiden tieteiden perustana ja edellytyksenä; toiselta puolen nähden on se taasen filosofian, tai elontoimintaopin, tai ihmistieteen osa.
Mutta sielutieteen luonnonmukaiselle tutkimiselle tuottaa suuren vaikeuden se, että sielutiede taasen edellyttää inhimillisen elimistön ja ennenkaikkea aivojen, sielunelämän tärkeimmän elimen, tarkkaa tuntemusta. Useimmilla niinsanotuista "sielutieteilijöistä" on näistä sielun ruumiinrakenneopillisista perusteista vain sangen