98
sukuamme, kädellisiä. Ennen olivat niiden kivettyneet jäännökset mitä harvinaisimpia. Vielä Cuvier, tuo suuri muinaiseliötutkimuksen perustaja, väitti aina kuolemaansa (1832) saakka, että ei ole olemassa mitään kädellisten kivettymiä; tosin oli hän itse jo kuvannut erään eoseenikaudella eläneen puoliapinan (Adapis) pääkallon, mutta oli erehtynyt pitämään sitä jonkin kavioeläimen pääkallona. Mutta viime vuosikymmeninä on löydetty hyvin säilyneitä puoliapinain ja apinain kivettyneitä luurankoja jotenkin lukuisasti; niiden joukossa ovat kaikki ne tärkeät välimuodot, jotka muodostavat yhtäjaksoisen esi-isäsarjan vanhimmista puoliapinoista aina ihmiseen asti.
Kuuluisin ja mielenkiintoisin näistä kivettymälöydöistä on jaavalainen kivettynyt apinaihminen, jonka hollantilainen sotilaslääkäri Eugen Dubois löysi v. 1891, tuo paljonpuhuttu Pithecanthropus erectus, "pystyssäkäyvä apinaihminen". Se on itse asiassa tuo paljon etsitty kädellissarjan "puuttuva nikama", kädellissarjan, joka sen kautta yhtäjaksoisesti nousee alimmista apinoista aina korkeimmalle kehittyneeseen ihmiseen. Minä olen esittänyt sen suuren merkityksen, mikä tällä merkillisellä löydöllä on, laajalti esitelmässäni "Nykyisistä tiedoistamme ihmisen alkuperään nähden", jonka pidin 26 p:nä elokuuta 1898 neljännessä kansainvälisessä eläintieteilijäin kokouksessa Cambridgessä. Muinaiseliötutkija, joka tuntee kivettyneiden muodostumisen ja säilymisen edellytykset, pitää tätä apinaihmisen löytöä erittäin onnellisena sattumana. Sillä puissa-eläjinä tulevat apinat kuoltuaan (elleivät sattumalta putoa veteen) vain harvoin sellaisiin olosuhteisiin, joissa niiden luusto voi säilyä ja kivettyä. Tämän jaavalaisen kivettyneen