82
vähitellentapahtuvan muuttumisen ilmiöt, jotka saavat aikaan kasvi- ja eläinsukujen syntymisen, tapahtuvat huomaamatta vuosituhansien ja vuosimiljoonain kuluessa; niiden välitön havaitseminen on mahdollista vain sangen ahtaissa rajoissa, ja verrattomasti useimmista näistä historiallisista tapahtumista voi päätelmiä tehdä vain epäsuoraan: toisiinsa vertaillen käyttämällä niitä kokemusperäisiä tiedonlähteitä, jotka kuuluvat sangen eriaisille aloille, palentologian (muinaiseliötutkimuksen), ontogenian (sikiöhistorian l. yksilökehityksen) ja morfologian (muoto-opin) aloille. Lisäksi tuli vielä se valtava este, jonka oli luonnolliselle sukuhistorialle valmistanut "luomishistorian" läheinen yhteys yliluonnollisten tarujen ja uskonnollisten dogmien kanssa; on senvuoksi käsitettävää, että tieteellisen todellisen sukuhistorian tuntemiseen voitiin päästä vasta monien vaivojen ja vaikeiden taistelujen kautta.
Tarunomainen luomishistoria. Kaikki vakavat yritykset, joita 19:nnen vuosisadan alkuun mennen tehtiin saadakseen vastauksen elimistöjen syntyä koskevaan kysymykseen, tapahtuivat yliluonnollisten luomistarujen tarunomaisessa sokkelorakennuksessa pysyen. Etevien ajattelijain muutamat yksinäiset pyrkimykset vapautua siitä ja päästä luonnolliseen käsitykseen asiasta jäivät tuloksettomiksi. Mitä moninaisimpia luomistaruja on kaikilla vanhemmilla sivistyskansoilla kehittynyt uskonnon yhteydessä, ja keskiajalla luonnollisesti vaati silloin valtaan päässyt kristinusko itselleen yksinoikeutta saada vastata luomiskysymykseen. Kun Raamattua pidettiin kristillisen uskonnonrakennuksen horjumattomana perustana, otettiin koko luomishistoria ensimäisestä Mooseksen kirjasta. Tähän nojautui myöskin vielä suuri ruotsa-