Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

78

kaloilta; se ei ollut näillä vedessäelävillä eläimillä tarpeellinen. Näiden suojakalvojen kehittymisen kanssa likeisessä yhteydessä tapahtuu kaikilla sikiövesirakko-eläimillä kaksi muutakin muutosta, ensinnäkin katoavat kokonaan kidukset (samalla kun kiduskaaret ja niiden väliset raot yhä edelleen periytyvät "surkastuneina eliminä") ja toiseksi muodostuu näille eläimille n. s. allantois. Tämä rakkomainen, vedellä täytetty pussi kasvaa kaikkien sikiövesirakkoeläinten sikiöillä sikiön vatsaontelosta esiin eikä ole mitään muuta kuin suurentunut sammakkoeläinesi-isien virtsarakko. Sen sisimmästä ja alimmasta osasta muodostuu myöhemmin sikiövesirakkoeläinten pysyväinen virtsarakko, samalla kun suurempi, sikiön ruumiin ulkopuolella oleva osa surkastuu. Tavallisesti on tällä muodostumalla kauan tärkeä merkitys sikiön hengityselimenä, kun sen seinämälle leviää mahtavia verisuonia. Sekä sikiökalvojen että myöskin allantoisin syntyminen tapahtuu ihmisellä aivan samoin kuin kaikilla muillakin sikiövesirakkoeläimillä, ja on siinä suhteessa ihmisellä havaittavana aivan sama kasvamisen monimutkaisempi kehityskulku; ihminen on todellinen sikiövesirakkoeläin.

Ihmisen istukka. Ihmisen sikiön ravitseminen äidinruumiissa tapahtuu omituisen, mitä runsasverisimmän elimen, niin sanotun plasentan eli istukan välityksellä. Tapahtuneen lapsensyntymisen jälkeen irtautuu se ja tulee ulos niin sanottujen "jälkeisten " nimellisenä. Istukan muodostaa kaksi oleellisesti erilaista osaa, lapsen istukka-osa ja äidin istukkaosa. Viimeksimainitussa on runsaasti sokkeloita, joihin verta tulee kohdun verisuonien kautta. Lapsen istukka-osan sitävastoin muodostaa runsas haarainen nukka, jota kasvaa lapsella


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003