Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

73

ontelon, alkusuolen, jonka yksinkertaisena aukkona on alkusuu. Nämä ovat monisoluisen eläinruumiin vanhimman kehitysasteen elimet, ja sen seinämän molemmat solukerrokset ovat sen vanhimmat kudokset; kaikki muut elimet ja kudokset ovat vasta myöhemmin näistä kehittyneet. VI. Tästä kaikkien kudoseläinten heimojen ja luokkien gastrulan, maljakkosikiön, samallaisuudesta eli sisäisestä vastaavaisuudesta vedin minä biogeneettisen (elämänsynnyn) peruslain mukaisesti sen johtopäätöksen, että kaikki kudoseläimet alkuaan polveutuvat yhteisestä kantamuodosta, gastreasta, ja että tällä ikivanhalla, kauan sitte sukupuuttoon kuolleella kantamuodolla oleellisesti on ollut nykyaikaisen, periytymisen kautta säilyneen gastrulan ruumiinmuoto ja kokoonpano. VII. Tämän, sikiökehityksen tosiasioita vertailemalla tehdyn, sukukehitystä koskevan johtopäätöksen osottaa oikeaksi myöskin se, että vielä nykyäänkin on olemassa eräitä gastreadeja, samoinkuin muidenkin eläinsukujen vanhimpia muotoja, ja että noiden gastreadien elimistö vain sangen vähän kohoaa näiden viimeksimainittujen yläpuolelle. VIII. Kun tarkataan eri kudoseläinten kehittymistä gastrulasta edelleen, on erotettava kaksi eri pääryhmää: vanhemmilla on telovatsallisilla (Coelenteria) ei vielä ole ruumiinonteloa eikä verta eikä peräaukkoa; siten on laita gastreadien, sienieri, polttiaiseläimien ja laakamatojen. Nuoremmilla vatsaontelollisilla (Coelomaria) sitävastoin on varsinainen ruumiinontelo ja yleensä myöskin verta ja peräaukko; niihin kuuluvat madot (Vermalia) ja korkeammat eri eläinryhmät, jotka ovat niistä kehittyneet, piikkinahkaiset, nilviäiset, niveleläimet, vaippaeläimet ja luurankoiset.


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003