66
ensin historiallisen silmäyksen vanhempiin sikiökehitystä koskeviin mielipiteisiin.
Ennaltamuodostumisoppi. Vanhempi sikiöhistoria. Kuten vertailevaan ruumiinrakenneoppiin, niin ovat myöskin kehityshistoriaan nähden Aristoteleen, tuon monipuolisen "luonnonhistorian isän", klassilliset teokset vanhimpana meille tunnettuna lähteenä (4:nneltä vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua). Paitsi isossa eläinhistoriassaan, kertoo tuo suuri filosofi myöskin erikoisessa pienemmässä teoksessaan "Viisi kirjaa eläinten sikiämisestä ja kehityksestä, meille joukon mieltäkiinnittäviä tosiasioita ja esittää ajatuksia niiden merkityksestä; monet noista ajatuksista ovat vasta meidän aikanamme taas tulleet hyväksytyiksi tai tulleet oikeastaan vasta uudestaan keksityiksikin. Luonnollisesti on teoksessa niiden ohella monia juttuja ja erehdyksiä, eikä salatusta ihmissikiön syntymisestä vielä tunnettu mitään tarkempaa. Myöskään seuraavana pitkänä kahden vuosituhannen aikana ei uinuva tiede edistynyt sen pitemmälle. Vasta 17:nnen vuosisadan alussa alettiin sitä taasen harrastaa; italialainen ruumiinrakenneopintutkija Fabricius ab Aquapendente julkaisi v. 1600 vanhimmat ihmisen ja muutamien korkeimpien eläimien sikiöitten kuvat ja kuvaukset ja kuuluisa bolögnalainen Marcello Malpighi, joka oli yhtä uraa-uurtava tutkija eläintieteen kuin kasvitieteenkin alalla, julkaisi v. 1687 ensimäisen yhtenäisen esityksen siitä, miten kananpoikanen kehittyy haudotussa munassa.
Kaikilla näillä vanhemmilla havainnontekijöillä oli se käsitys, että eläinten munassa, samoin kuin korkeampien kasvien siemenessä, on koko ruumis kaikkine osineen jo valmiina olemassa, mutta vaan muka niin pie-