45
nisäkkäiden luokassa, on jo vuodesta 1816 alkaen järjestetty kolmeksi luonnolliseksi ryhmäksi, joille annetaan alaluokan ryhmäarvo; nämä ryhmät ovat: I. nokkaeläimet, II. pussieläimet ja III. istukkaeläimet. Nämä kolme alaluokkaa eroavat ruumiinrakenteensa ja kehityksensä tärkeissä kohdissa toisistaan, mutta ne vastaavat myöskin nisäkkäiden luokan kolmea eri historiallista kehitysastetta, kuten myöhemmin tulemme näkemään. Vanhinta ryhmää, triaskauden nokkaeläimiä, ovat jurakaudella seuranneet pussieläimet, ja vasta näiden jälkeen liitukaudella istukkaeläimet. Tähän nuorimpaan alaluokkaan kuuluu myöskin ihminen; sillä hänen elimistössään ovat havaittavina kaikki ne erikoisuudet, joiden kautta kaikki istukkaeläimet eroavat pussieläimistä ja niitä vielä vanhemmista nokkaeläimistä. Ensi sijassa kuuluu näihin erikoisuuksiin se omituinen elin, josta istukkaeläinten ryhmä on saanut nimensä, istukka. Siitä saa nuori, vielä emon ruumiissa oleva nisäkässikiö pitkähkön aikaa ravintonsa; sen muodostaa veririkas nukka, jota on sikiön sikiökalvon pinnassa ja joka tunkeutuu emon kohdun limakalvon vastaaviin pikku kuoppasiin; molempien muodostumien välinen hieno iho käy sitte niin ohueksi, että emon veressä olevat ravitsevat aineet välittömästi voivat kulkea sen läpi sikiön vereen. Tämän mainion, vasta myöhään syntyneen ravitsemistavan kautta käy mahdolliseksi sikiön pitempiaikainen pysyminen ja edelleenkehittyminen suojaavassa kohdussa; sellaista mahdollisuutta ei vielä ole noilla molemmilla vanhemmilla nisäkkäiden alaluokilla, pussieläimillä ja nokkaeläimillä. Mutta myöskin muiden ruumiinrakenteellisten tunnusmerkkien, vallankin aivojen korkeamman kehityksen ja p1inkkaluiden