19
Oikeudenkäyttömme. Alkakaamme katsauksemme oikeudenkäytöstä, "valtakuntien perustasta". Kukaan ei voi väittää, että sen nykyinen tila olisi sopusoinnussa meillä ihmisestä ja maailmasta olevan pitkälle edistyneen tiedon kanssa. Ei kulu viikkoakaan ilman että saamme lukea oikeuden tuomioista, jotka eivätä tyydytä tervettä ihmisjärkeä; monet meidän korkeampien ja alempien tuomioistuintemme päätöksistä tuntuvat kerrassaan käsittämättömiltä. Jätämme tässä vallan huomioonottamatta sen, että monissa nykyaikaisissa valtioissa -huolimatta paperilla olevista perustuslaeista -vielä tosiasiallisesti vallitsee rajaton yksinvaltius ja että monet "oikeuden miehet" eivät tuomitse rehellistä vakaumustaan noudattaen, vaan "määräävän paikan, korkeampien toivomusten" mukaisesti. Otaksumme päinvastoin, että enimmät tuomarit tuomitsevat parhaan omantuntonsa mukaisesti ja vain inhimillisesti erehtyvät. Sitten selittänee useimmat erehdykset puuttuva alkusivistys ja vanhentunut lainsäädäntö. Tosin on monella taholla se käsitys yleinen, että juuri lainoppineet ovat korkeimmin sivistyneitä; juuri heille annetaan etusija mitä erilaisimpia virkoja täytettäessä. Mutta tämä kovin ylistetty "lainopillinen sivistys" on suurimmaksi osaksi puhtaasti muodollista laatua, ei todellista. Inhimillistä elimistöä ja sen tärkeintä toimintaa, sielua, oppivat lainoppineemme vain pintapuolisesti tuntemaan ; sitä todistavat esim. ne ihmeelliset mielipiteet "tahdonvapaudesta", "vastuunalaisuudesta" y. m., joita joka päivä kohtaamme. Useimpien lainopin ylioppilaiden mieleenkään ei juolahda välittää ihmistieteestä, sielutieteestä eikä kehitysopista, jotka ovat ensimäiset edellytykset ihmisolemuksen oikealle arvostelemiselle. Tosin