Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

16

tutustuttanut meidät lukuisiin uusiin, ennen tuntemattomiin aineisiin, jotka kaikki ovat kokoonpannut muutamista (noin kahdeksastakymmenestä) alkuaineista, joita ei enään ole voitu eritellä yksinkertaisempiin aineisiin. Se on osottanut, että yksi näistä alkuaineista, hiili, on se ihmeellinen aine, joka muodostaa äärettömän moninaiset elimelliset aineyhdistykset ja siten on "elämän kemiallisena perustana". Kaikkia fysiikan ja kemian yksityisiä edistysaskeleita valtavampi tieteisopilliseen merkitykseensä nähden on kuitenkin sen valtavan lain tuntemus, joka kokoo kaikki yhteiseen polttopisteeseen, substanssilain, maailman perusaineksen lain, tuntemus. Samalla kun tämä "maailmantieteellinen peruslaki" osottaa voiman ja aineen pysyväisyyden, tarmon ja ainemäärän yleisen muuttumattomuuden, on siitä samalla tullut varma johtotähti, joka opastaa monistisen filosofiamme maailmanarvotusten valtavasta sokkelorakennuksesta niiden ratkaisuun.

Kun tehtävämme on oleva esittää seuraavissa luvuissa yleinen katsaus luonnontuntemuksemme nykyiseen tilaan ja siinä vuosisadallamme tapahtuneisiin edistysaskeleisiin, emme tässä tahdo käydä pitemmälle yksityisten alojen tarkasteluun. Vain yhdestä tärkeimmästä edistysaskeleesta tahdomme tässä vielä erikoisesti huomauttaa, edistysaskeleesta joka on täysin substanssilain veroinen ja täydentää sitä, kehitysopin todistamisesta. Tosin olivat erinäiset ajattelevat tutkijat jo vuosituhansia puhuneet oleitten "kehityksestä"; mutta se, että tämä käsite on vallitsemassa koko maailmankaikkeudessa ja että maailma itse ei ole mitään muuta kuin ikuisesti kestävää "substanssin (perusaineksensa) kehitystä", tämä valtava ajatus on vasta 19:nnen vuosisadan lapsi. Vasta


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003