Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

369

yhteiskunnallisiin eläimiin ja hänellä on senvuoksi, kuten kaikilla yhteiskunnallisilla eläimillä, kahdenlaatuisia erilaisia velvollisuuksia, ensinnäkin velvollisuuksia omaa itseään ja toiseksi velvollisuuksia sitä yhteiskuntaa kohtaan, johon hän kuuluu. Edelliset ovat itsekkyyden (egoismin), jälkimäiset lähimmäisenrakkauden (altruismin) käskyjä. Molemmanlaatuiset käskyt ovat yhtä oikeutettuja, yhtä luonnollisia ja yhtä välttämättömiä. Jos ihminen tahtoo elää ja menestyä järjestyneessä yhteiskunnassa, niin ei hän saa tavotella vain omaa onneaan, vaan tulee hänen pyrkiä myöskin sen yhteiskunnan onneen, mihin hän kuuluu, ja niiden "lähimäistensä" onneen, jotka tämän yhteiskunnallisen kokonaisuuden muodostavat. Hänen täytyy tietää, että heidän menestymisensä merkitsee hänen menestymistään ja heidän kärsimyksensä hänen kärsimystään. Nämä yhteiskunnalliset peruslait ovat niin yksinkertaisia ja niin luonnollisen välttämättömiä, että on vaikea käsittää, miten niitä teoreettisesti ja käytännöllisesti voidaan vastustaa; ja kuitenkin tapahtuu niin vielä nykyäänkin, kuten on vuosituhansia tapahtunut.

Itsekkyyden ja lähimäisenrakkauden tasapaino. Näiden molempien luonnonvaistojen yhtäläinen oikeutus, itsekkyyden ja lähimäisenrakkauden samanarvoisuus, on meidän siveyskäsityksemme tärkein perusperiaate. Kaiken järkevän siveysopin korkein päämäärä on siten sangen yksinkertainen, "itsekkyyden ja ltthimttisenrakkauden vttlisen luonnollisen tasapainotilan " aikaansaaminen. Kultainen siveyslaki sanoo: "Se, mitä tahdot ihmisten sinulle tekevän, se tee sinäkin heille". Tästä kristinuskon korkeimmasta käskystä seuraa itsestään, että meillä on yhtä pyhiä velvollisuuksia itseämme koh-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003