320
niin havaitsemme niissä kauttaaltaan vallitsevana perinnäisen taikauskon. Kristittyjen usko luomiseen, jumalan kolmiyhteyteen, Maarian saastuttamattomaan hedelmöittymiseen, vapahdukseen, Kristuksen ylösnousemiseen ja taivaaseenastumiseen j. n. e. on yhtä puhdasta mielikuvittelua ja ne voi yhtä vähän saattaa sopusointuun järkevän luonnontuntemuksen kanssa, kuin muhamedilaisen ja mooseslaisen, buddhalaisen ja brahmalaisen uskonnon eri dogmit. Jokainen noista uskonnoista on todellisesti ”uskovaiselle" tunnustajalleen epäilemätöntä totuutta, ja jokainen noista uskonnoista pitää kaikkia muita uskontoja kerettiläisyytenä ja turmiollisena erehdyksenä. Kuta enemmän jokin määrätty tunnustus pitää itseään "ainoana autuaaksitekevänä " -«katolisena« -, ja kuta innokkaammin tätä vakaumusta puolustetaan pyhimpänä sydilmenasiana, sitä innokkaammin täytyy sen luonnollisesti vastustaa kaikkia muita uskonnonmuotoja, ja sitä kiihkoisammiksi muodostuvat kamalat uskonsodat, jotka muodostavat sivistyshistorian surullisimmat lehdet. Ja sittenkin saattaa puolueeton «puhtaan järjen arvostelu« meidät vakuutetuiksi siitä, että kaikki nämä erilaiset uskonnon muodot ovat yhtäläisesti erheellisiä ja järjettömiä vapaan mielikuvituksen ja arvostelemattoman perimätiedon tuotteita. Järkevän tieteen on pakko hylätä ne kaikki taikauskon tuloksina.
Uskokunnat. Määrätön vahinko, jota järjetön taikausko vuosituhansien varrella on saanut aikaan uskovaisen ihmiskunnan keskuudessa, ei missään ilmene huomattavampana kuin lakkaamattomassa ”uskokuntien taistelussa". Kaikista sodista, joita kansat tulin ja miekoin ovat keskenään käyneet, ovat uskonsodat olleet verisimpiä; kaikista epäsovun muodoista, jotka ovat häirinneet perheiden ja yksityisten henkilöiden onnea,