214
vähitellen kehittää eri kykynsä; nuorukainen kehittyy täyteen kukoistukseen; mies täyteen kypsyyteen; vanhuudessa sielu vähitellen taantuu, vastaten aivojen vanhetessa tapahtuvaa rappeutumista. Sukukehityksellinen todistus nojautuu paleontologiaan (muinaiseliötutkimukseen), aivojen vertailevaan rakenne- ja elontoiminta-oppiin; molemminpuolisesti toisiaan täydentäen saattavat nämä tieteet tutkijan siihen vakaumukseen, että ihmisen aivot (ja siis myöskin niiden toiminta, s. o. sielu) ovat asteettain ja vähitellen kehittyneet nisäkkäiden ja sitä ennen alempien luurankoisten aivoista.
Kuolemattomuus-uskoisia harhakuvitelmia. Edelläesitetyt tutkimukset, joita voisi täydentää mainitsemalla monia muita nykyaikaisen tieteen saavutuksia, ovat osottaneet tuon vanhan, "sielun kuolemattomuutta" väittävän uskonopinkappaleen kokonaan paikkansapitämättömäksi; se ei voi 20:nnella vuosisadalla enään olla vakavan tieteellisen tutkimuksen, vaan enään vain yliluonnollisia otaksuvan uskon esineenä. Mutta "puhtaan järjen arvostelu" todistaa, että tämä suuressa arvossa pidetty usko, päivänvalossa tarkastettuna, on puhdasta taikauskoa, samoin kuin siihen usein liittyvä usko "persoonalliseen jumalaan". Mutta nyt pitävät vielä nykyäänkin miljoonat "uskovaiset" -eivätkä vain alempiin, sivistymättömiin kansanjoukkoihin, vaan korkeampiin ja korkeimpiin sivistyneisiin piireihin kuuluvat -tätä taikauskoa suuriarvoisimpana hyviinään, "kalleimpana aarteenaan". Lienee senvuoksi tarpeellista vielä jonkun verran syvällisemmin käydä tarkastamaan tuon uskon yhteydessä olevia miellepiirejä ja ryhtyä arvostellen tutkimaan sen todellista arvoa. Silloin tulee puolueeton arvostelija siihen käsitykseen, että tuo