156
periytyminen on säilyttänyt alkuperäisen sikiökehityksen piirteet; sitävastoin on se sitä epiitäydellisempi, kuta enemmän myöhempi häiriökehitys l. sukukehitys vaihtelevan mukautumisen kautta on päässyt vaikuttamaan. (Antropogenie, 1:nen esitelmä).
Käyttäessämme tätä peruslakia sielun kehityshistoriaan nähden, tulee meidän aivan erikoisesti tarkata sitä, että aina pidetään arvostellen silmällä asian molempia puolia, Sillä ihmisellä samoinkuin kaikilla korkeammilla eläimillä ja kasveilla on vuosimiljoonia kestäneen sukukehityksen varrella päässyt vaikuttamaan niin paljon melkoisia häiriöitä, että niiden kautta yksilö- eli sikiökehityksen alkuperäinen selvä kuva näyttää suuresti hämärtyneen ja muuttuneen. Samalla kun sikiökehitys samanaikaisen ja samanpaikkaisen periytymisen lakien vaikutuksesta pyrkii toistumaan sellaisenaan, pyrkivät sitä toiselta puolen oleellisesti sukukehityksen kannalta muuttamaan vaikuttamassa olevat lyhentyneen ja yksinkertaistuneen periytymisen lait. Tämä on selvästi havaittavissa sielunelinten, hermoston, lihaksien ja aistimien, sikiökehityksessä, mutta aivan samalla tavalla pitää se paikkansa myöskin sieluntoimintaan nähden, joka välittömästi riippuu näiden elimien säännöllisestä kehityksestä. Yksilökehitys on tässä suhteessa ihmisellä, kuten kaikilla muillakin eläviä sikiöitä synnyttävillä eläimillä, jo sen vuoksi voimakkaasti sukukehityksen varrella muuttunut, että sikiön täysi kehittyminen tässä tapahtuu kauemman aikaa äidin ruumiissa. Meidän on senvuoksi erotettava kaksi yksilöllisen sielunkehityksen pääjaksoa: I. sielun varsinainen sikiökehitys ja II. myöhempi sielun kehitys.