154
koulukuntien dualistinen (ruumiin ja sielun kahtalaisuutta opettava) ja mystillinen (salaperäisoppinen) sielutiede neuvottomana, kun sensijaan meidän monistinen (kaiken olevaisen yhtenäisyydelle rakentava) sielutieteemme selittää ne mahdollisimman yksinkertaisella tavalla.
Sielullinen sekottuminen. Se elontoiminnallinen tosiasia, josta ennen kaikkea riippuu yksilön sielunsynnyn oikea arvosteleminen, on sukusarjassa ilmenevä sielun jatkeellisuus. Joskin sikiämisen hetkellä tosiasiallisesti syntyy uusi yksilö, niin ei tämä yksilö kuitenkaan henkiseltä eikä ruumiilliselta laadultaan ole riippumaton uutismuodostuma, vaan kokonaan molempien vanhemmilta peräisin olevien tekijäin sulautumisen tuote. Molempien sukupuolisolujen solusielut sulautuvat hedelmöittymishetkellä yhtä täydellisesti uudeksi solusielumuodostumaksi, kuin molemmat solutumat, jotka ovat näiden sielullisten jännitysvoimien aineellisina kannattajina, yhtyvät uudeksi solutumaksi. Kun nyt näemme, että saman lajin eri yksilöissä aina on eräitä, joskin pieniä, eroavaisuuksia, niin täytyy meidän otaksua, että sellaisia on myöskin jo itse yhtyvien siemensolujen kemiallisessa laadussa.
Sielullista atavismia. Joskin hedelmöittymisen hetkellä tapahtuvassa sielullisessa sekottumisessa lähinnä vain molempien vanhempien sielujen erikoiset ominaisuudet molempien sukupuolisolutumien yhtymisen kautta siirtyvät jälkeläiselle, niin voi samalla kumminkin myöskin siirtyä jälkeläiselle vanhempien, usein kaukaisten sukupolvien sielullisia ominaisuuksia. Sillä myöskin salaisen periytymisen eli atavismin lait pitävät paikkansa yhtä hyvin siellä kuin ruumiilliseen rakentee-