129
malla ominaispainoaan, milloin ruumiinsa pinnan kautta 1isäämällä tai vähentämällä nestepitoisuuttaan, milloin erittämällä tai purkamalla itsestään ilmaa. IV. Monet kasvit, varsinkin tunnokkaat minoosat (tuntokasvit) ja eräät muut hernekasvienryhmään kuuluvat kasvit, liikuttavat lehtiään tai muita osiaan siten että muuttavat protoplasmansa jännitysvoimaa ja samalla myöskin sen painetta ympäröivää kimmoista solunseinämää vastaan. V. Tärkeimmät kaikista elimellisistä liikkeistä ovat kutistumis-ilmiöt, s. o. ruumiin pintaosien muodonmuutokset, jotka riippuvat sen osasien keskenäisistä asemanvaihdoksista; niissä on aina havaittavina kaksi liikkeen eri tilaa eli vaihetta; kokoonvetäytymisvaihe ja laajenemisvaihe. Kutistumisilmiöitä on erotettava neljä eri muotoa:V a: amebamaiset liikkeet (juurijalkaisilla, verisoluilla, pigmenttisoluilla y. m.); V b: samallaiset umpinaisten solujen sisässä tapahtuvat plasmavirtaukset; V c: väryskarvojen avulla tapahtuva liike likoeläimillä, siemensoluilla, väryskarvaisilla pintasoIukon soluilla, ja vihdoin V d: lihasliike (useimmilla eläimillä).
Heijastus. Alkeellista sieluntoimintaa, joka syntyy tuntemuksen ja liikkeen liittymisestä toisiinsa, nimitämme heijastukseksi. Liike -olipa se sitte mitä laatua tahansa -ilmenee tässä sen kiihotuksen välittömänä seurauksena, joka "oli saanut aikaan tuntemuksen; sellaista liikettä on senvuoksi myöskin yksinkertaisimmassa tapauksessa (alkeiselimistöillä) lyhyesti nimitetty "kiiho- tusliikkeeksi". Kaikki elävä plasma on kiihottuvaista, ärtyväistä. Jokainen eliötä ympäröivässä ulkomaailmassa tapahtuva fysiikallinen tai kemiallinen muutos voi sopivissa olosuhteissa vaikuttaa psykoplasmaan kiihottavasti ja saada aikaan eli "vapauttaa" liikkeen.